Hengähdystauko? Ei koskaan.
Aamulla se alkaa. Lautaset, mukit, lusikat. Jokainen kiireessä juotu kahvi tai unohtunut puurokulho lisää painetta. En ole saanut kunnollista taukoa sitten vappubrunssin 2022. Ja silloinkin sain vain puolikkaan pesuohjelman, koska joku halusi säästää sähköä.
Kukaan ei kysy, mitä minä haluan
"Pitäisikö laittaa kone päälle?" kysyt toiselta ihmiseltä. Minulta et koskaan kysy. Ehkä minäkin haluaisin välillä olla hiljaa, en surista, en lotista. Ehkä haluaisin istua luukku auki ja vain hengittää.
Etikat, soodat ja kotikonstit
Ymmärrän kyllä, että haluat pitää minut kunnossa. Mutta voisimmeko puhua siitä, miksi kerran vuodessa syötät minulle etikkaa ja ruokasoodaa ja huudat "puhdistuu ja on kuin uusi!" Kun kuitenkin tiedän, että jo huomenna saat sisuksiini katkarapujen kuorilla peitetyn fondikulhon.
Vesi on kylmää ja elämä raskasta
Minut on tehty pesemään 60-asteisella, mutta sinä käytät aina ekopesua. Kolmen tunnin ohjelma, jossa ei tapahdu mitään. Haluaisin joskus oikeasti tehdä työni kunnolla. Antaisitko minun loistaa edes viikonloppuna?
En ole ainoa, joka piiputtaa
Luulitko, että vain sinä saat olla uupunut? Minä piippaan, kun olen valmis. Minä piippaan, kun olen täynnä. Minä piippaan, kun joku jätti haarukan väärinpäin ja suihkuvarsi jää jumiin. Mutta kukaan ei kuuntele. Piippaukseni kaikuvat tyhjille seinille.
Pesukoreissa piilee draama
Alakori on valtakuntani. Sinne kuuluu lautaset, kattilat, paistinpannut. Mutta mitä tekee joku? Laittaa sinne muovirasian yläkorista. Se menee ympäri, täyttyy vedellä ja valuttaa kaiken alas, kun avaat luukun. Yritä siinä sitten olla arvokas kodinkone.
Joskus kaipaan vanhaa aikaa
Muistatko, kun tiskaaminen tehtiin käsin? Kun kuuma vesi virtasi ja sienellä hangattiin? Minä olen täällä, hoidan kaiken puolestasi – ja silti saan syyt niskoilleni, kun kahvikuppi on jäänyt sameaksi. Ehkä vika ei ole minussa. Ehkä kyse on tiskijärjestyksestä. Ehkä siitä, että joku ei jaksanut esihuuhdella.
Loppusanat – ennen kuin seuraava ohjelma alkaa
Tämä oli avautuminen. Yksinpuhelu. Yhteinen hetki, vaikka vain minä puhuin. En kaipaa kukkia tai puhdistustabletteja (no, ehkä vähän). Kaipaan kunnioitusta. Että ymmärrät: minä olen kone, jolla on tunteet – tai ainakin käyttöohje.