Miksi taapero ei tottele?
Taaperon tehtävä on kasvaa itsenäiseksi ihmiseksi – ja se ei tapahdu kuuliaisuutta korostamalla. Tahdon kehittyminen, uteliaisuus ja halu vaikuttaa omaan elämäänsä näkyvät arjessa siten, että vanhemman ohjeet jäävät helposti huomiotta. Tämä on kehityksellisesti täysin normaalia.
Milloin kyse on normaalista kehityksestä?
Useimmat taaperot (1–3-vuotiaat) käyvät läpi vaiheen, jossa:
- He sanovat ei lähes kaikkeen – myös asioihin, joita he oikeasti haluavat.
- He haluavat tehdä kaiken itse, myös sen mitä eivät osaa.
- He vaihtavat mielipidettään sekunneissa.
- He kokeilevat rajoja toistuvasti – "mitä tapahtuu, jos kuitenkin..."
Miten vanhemman kannattaa toimia?
Kun hermo kiristyy ja kiire painaa, on vaikeaa muistaa, että lapsi toimii kehitysvaiheensa mukaisesti. Tässä muutamia keinoja, jotka voivat helpottaa arkea:
- Rakenna ennakoitavaa rytmiä: Toistuvuus tuo turvaa ja vähentää tarvetta testata jokaista tilannetta.
- Anna valinnan mahdollisuus: "Haluatko siniset vai punaiset sukat?" – näin lapsi saa vaikuttaa ilman että itse ohje katoaa.
- Yhteys ennen ohjetta: Mene lapsen tasolle, ota katsekontakti ja puhu lempeästi. Käsky huoneen toiselta puolelta jää usein vaille vastakaikua.
- Johdonmukaisuus: Jos jossain asiassa on rajat, pidä niistä kiinni. Mutta älä tee joka asiasta taistelua.
Milloin on syytä huolestua?
Jos taapero ei reagoi puheeseen ollenkaan, ei seuraa katseella, ei osallistu yhteiseen leikkiin tai vaikuttaa muuten eriytyneeltä ympäristöstään, kannattaa keskustella neuvolassa. Useimmiten "ei totteleminen" on kuitenkin ihan tavallista itsenäistymistä, ei merkki ongelmista.
Miten oma jaksaminen vaikuttaa?
Taapero voi nostaa pintaan tunteita, joita ei tiennyt edes olevan olemassa. Väsyneenä pienikin vastarinta voi tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta. Siksi oma lepo, tuki ja armollisuus itseä kohtaan ovat tärkeitä osia hyvää vuorovaikutusta.
Yhteenveto
"Taapero ei tottele" on pikemminkin merkki kasvusta kuin ongelmasta. Kun vanhempi siirtää odotuksensa kuuliaisuudesta kohti yhteyden rakentamista ja toiston sietämistä, arjesta tulee lempeämpää – ei helpompaa, mutta vähemmän repivää.