Olet ehkä huomannut sen istuessasi odotushuoneessa, työpäivän viimeisinä tunteina tai tylsän palaverin aikana: aika ei kulu. Sekunnit venyvät, minuutit tuntuvat tunneilta. Miksi joskus aika matelee – ja mitä sille voisi tehdä?
Miksi aika tuntuu kuluvan hitaasti?
Ajantaju ei ole vakio. Ihmisen kokemus ajasta muuttuu tilanteen mukaan. Kun tylsistymme, odotamme tai emme ole aktiivisesti mukana tilanteessa, aika alkaa tuntua pidemmältä. Toiminta hidastuu, ärsykkeet vähenevät – ja mieli tarttuu kellon tikitykseen.
Milloin aika matelee useimmiten?
- Työpäivän loppupuolella
- Odottaessa jotakin (viestiä, ihmistä, uutista)
- Kun ei ole tekemistä
- Kun tilanteessa ei ole kiinnostavaa sisältöä
- Kun emme ole läsnä vaan tarkkailemme aikaa
Voiko ajantajuaan muuttaa?
Kyllä. Vaikka aikaa ei voi kirjaimellisesti nopeuttaa, sen kokemusta voi. Ihminen uppoutuu helpommin aikaan, kun tekeminen on mielekästä tai haastavaa sopivalla tavalla. Tästä syystä hauska keskustelu tai kiinnostava kirja voivat saada tunnit kulumaan huomaamatta.
Onko pitkästymisestä jotain hyötyä?
Yllättävää kyllä, kyllä on. Ajan mateleminen voi tarjota pysähtymisen paikan. Se voi muistuttaa siitä, että jokainen hetki ei ole täynnä sisältöä – eikä tarvitsekaan olla. Tylsyys voi myös synnyttää luovuutta: kun ärsykkeet loppuvat, aivot alkavat keksiä itse tekemistä ja ideoita.
Miksi toisen seurassa aika lentää – ja yksin se matelee?
Ajantaju kytkeytyy usein vuorovaikutukseen. Kun olemme läsnä, keskustelemme ja virittäydymme toisen ihmisen rytmiin, aika ikään kuin katoaa taustalle. Yksin ollessa olemme enemmän tietoisia itsestämme ja ajasta – ja silloin myös mateleminen korostuu.
Voiko ajan matelemiseen suhtautua lempeämmin?
Ehkäpä. Joskus ajan hidastuminen ei ole merkki siitä, että jokin on pielessä, vaan että olemme pysähtyneet. Elämän ei tarvitse aina kiirehtiä. Jos aika matelee, voit ottaa sen kutsuna hidastaa itsekin – ei kelloa vastaan vaan sen rinnalla.