Parisuhde rakentuu yhteistyölle. Kun toinen kantaa vastuun, mutta toinen ei, alkaa epätasapaino painaa. Ei siksi, että haluaisi jakaa kaiken millilleen – vaan siksi, että vastuuttomuus tekee yksinäiseksi. Jos toinen ei koskaan sano: "Minä hoidan tämän" tai "Tämä oli minun osuuteni", jää tunne, että kaikki kaatuu omille harteille.
Miltä vastuuttomuus parisuhteessa näyttää?
- Toinen ei kanna vastuuta arjen käytännöistä (laskut, aikataulut, lasten asiat)
- Vastuu tunnetasolla jää toiselle (sovittelut, keskustelut, anteeksipyynnöt)
- Virheistä syytetään aina ulkoisia tekijöitä – työ, lapsuus, olosuhteet, tai jopa sinua
- Puoliso ei näe omaa rooliaan ristiriidoissa tai kuormituksessa
Tällöin ei puhuta pienestä väsymyksestä tai hetkellisestä vetäytymisestä, vaan toistuvasta ilmiöstä, jossa toinen ei tunnu näkevän omaa osuuttaan missään.
Miksi kumppani ei ota vastuuta?
- Opittu malli: Jos kotona toinen vanhemmista hoiti kaiken tai selvisi kiertämällä vastuun, sama toistuu helposti omassa elämässä.
- Pelko riittämättömyydestä: Vastuun ottaminen tarkoittaisi, että joutuu kohtaamaan omat rajansa – ja kenties epäonnistumisensa.
- Itsereflektiotaidoista puuttuu palanen: Kaikki eivät ole oppineet tarkastelemaan omaa käytöstään muiden näkökulmasta.
- Stressi ja lamaantuminen: Jos ihminen on kuormittunut, hän voi suojautua vastuulta kieltämisellä tai vetäytymisellä.
- Vallankäyttö: Joskus kyse on tahattomasta mutta todellisesta vallan säilyttämisestä: kun en ota vastuuta, saan säilyttää vapauden.
Miltä se tuntuu toisesta osapuolesta?
Kun yksi kantaa kaiken, seuraa usein:
- Turhautumista: "Taas minä hoidan."
- Pettymystä: "Eikö tämä oikeasti kuulu meille molemmille?"
- Uupumusta: "En jaksa enää yksin."
- Katkeruutta: "Minun panostani ei edes huomata."
Vastuuttomuus ei siis ole vain käytännön ongelma – se nakertaa luottamusta ja tunnetta siitä, että olemme samalla puolella.
Mitä ei kannata tehdä?
- Älä ota vastuuta loputtomiin toisen puolesta: Se voi vahvistaa dynamiikkaa, jossa toinen ei koskaan opi ottamaan omaansa.
- Älä syytä pelkästään luonteesta: "Sä nyt vaan olet tällainen" ei auta, vaan sulkee tien keskustelulta.
- Älä käytä passiivista-aggressiivisuutta: Vihaiset huokaukset ja piilotettu katkeruus eivät tavoita toista niin kuin sanat tavoittaisivat.
Miten rakentaa vastuullisempaa suhdetta?
- Sanoita näkyvästi oma kuormasi: "Tuntuu, että minä vastaan nyt kaikesta, enkä jaksa yksin.”
- Pyydä konkreettista jakoa: Esimerkiksi “Sovitaan, että sinä hoidat nämä asiat – ja minä nämä.”
- Kysy rakentavasti: “Huomaan, että usein sinä vältät ottamasta vastuuta riidoissa. Mitä sä tunnet silloin, kun me riidellään?”
- Anna tilaa mutta ole johdonmukainen: Vastuun kasvaminen vie aikaa, mutta ilman keskustelua se ei tapahdu koskaan.
Voiko toinen muuttua?
Kyllä, mutta se vaatii yhteistä puhetta. Vastuullisuus ei synny käskyttämällä, vaan oivaltamalla. Moni vastuuta välttelevä ei ole koskaan kuullut, että hänen asenteensa satuttaa toista – tai ettei vapaus ilman vastuuta ole oikeaa vapautta, vaan hylkäämistä. Kun toisen asemaan asettuminen kasvaa, myös vastuun ottaminen tulee mahdolliseksi.
Yhteenveto
“Kumppani ei ota vastuuta” ei tarkoita, että hän olisi paha ihminen – mutta se tarkoittaa, että suhteen tasapaino on vinossa. Vastuuttomuus kuormittaa toista ja syö yhteyttä. Yhdessä keskustellen ja rajoja vetäen on mahdollista muuttaa dynamiikkaa, jossa vastuu ja yhteys kulkevat jälleen käsikädessä.
Käytännön vinkki
Laadikaa viikkosuunnitelma, jossa kumpikin merkitsee nimensä vastuisiin: arjen tehtävät, yhteyden ylläpito, lasten asiat, kodinhoito. Näin vastuu muuttuu näkyväksi – ja ehkä myös jaetuksi.