On turhauttavaa, kun toinen ei koskaan myönnä olevansa väärässä. Tilanteet, joissa toinen on selvästi toiminut huonosti, mutta kiistää tai selittää kaiken, voivat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Silti virheiden tunnustamatta jättäminen ei aina ole tietoista vallankäyttöä – usein sen taustalla on syvempiä syitä, jotka liittyvät häpeään, pelkoon ja opittuihin selviytymiskeinoihin.
Mitä virheen tunnustaminen tarkoittaa?
Se ei ole pelkkä 'sori'. Se on tapa sanoa: "Nyt näen, että toimitin väärin. Pahoittelen vaikutustani sinuun." Tunnustus tekee tilaa ymmärrykselle ja eheyttää suhdetta. Ilman sitä jää jumiin – paitsi kiistelyyn, myös tunteeseen, että on yksin kantamassa vastuuta.
Miksi virheiden tunnustaminen voi olla niin vaikeaa?
- Häpeäreaktio: Jollekin virheen myöntäminen ei ole pieni korjaus – vaan romahdus. Se voi viedä takaisin kokemuksiin, joissa pienikin virhe aiheutti arvostelua tai hylkäämistä.
- Itsesuojelu: Virheen myöntäminen voi tuntua uhkalta omalle identiteetille: "Jos teen virheen, olen huono ihminen." Tämä mustavalkoinen ajattelu estää näkemästä, että virheet ovat inhimillisiä.
- Selviytymiskeino: Jotkut ovat oppineet selittämään tai kiistämään kaiken suojautuakseen – ei koska haluaisivat olla oikeassa, vaan koska eivät kestä olla väärässä.
- Pelko kontrollin menettämisestä: Myöntäminen voi tuntua siltä, että menettää vallan, vaikka todellisuudessa se rakentaa luottamusta.
Miltä se tuntuu toisesta osapuolesta?
Toiselle jää usein tunne, että oma kokemus mitätöidään. Vaikka sanoja ei sanota ääneen, rivien välistä kuuluu:
- "Sinä liioittelet."
- "Tässä ei ollut mitään vikaa."
- "Ongelma on sinussa, ei minussa."
Tämä voi luoda syvän yksinäisyyden tunteen: ei vain siksi, että toinen ei myönnä, vaan koska ei edes yritä nähdä, miten toinen koki tilanteen.
Mitä ei kannata tehdä?
- Älä jää jankkaamaan oikeassa olemista: Mitä enemmän toista painostetaan myöntämään, sitä lujemmaksi defenssi usein kasvaa.
- Älä tee virheen myöntämisestä pakollista porttia anteeksiantoon: Tämä voi tuntua toisesta kiristämiseltä.
- Älä unohda omaa kokemustasi: Vaikka ymmärrys auttaa, sinun tunteesi ovat silti totta – älä mitätöi niitä.
Miten tilanteeseen voi suhtautua viisaasti?
- Sanoita tunnetta, älä syytä: "Tuntuu tosi vaikealta, kun en kuule sulta, että säkin näet tän tilanteen kipeäksi."
- Puhu vaikutuksesta, ei vain virheestä: "Mulle jäi tunne, että jäin yksin tässä. Olisi mulle tärkeää, että näet sen.”
- Kysy varovasti, mitä myöntäminen toiselle merkitsisi: Se voi avata oven puhumattomiin pelkoihin tai vanhoihin kokemuksiin.
- Ole esimerkki: Myönnä omat virheesi rauhallisesti. Näytä, ettei maailma kaadu siihen – ja että yhteys voi vahvistua sen kautta.
Voiko tilanne muuttua?
Kyllä, mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Toisen oppimat selviytymiskeinot eivät muutu hetkessä, eikä virheen myöntäminen tapahdu, jos siihen liittyy pelkoa tai häpeää. Mutta turvallisen, ei-syyttävän vuorovaikutuksen kautta voi alkaa syntyä tilaa, jossa toinenkin uskaltaa tulla esiin. Se ei tapahdu yhdessä yössä – mutta yksi aito keskustelu voi olla alku.
Yhteenveto
“Kumppani ei tunnusta virheitään” voi tuntua raskaalta, mutta taustalla voi olla herkkyyttä, häpeää ja syvään juurtuneita pelkoja. Tilanteen muuttaminen ei vaadi taistelua oikeassa olemisesta, vaan ymmärryksen rakentamista. Kun molemmat kokevat olonsa turvalliseksi, myös virheen myöntäminen voi tulla mahdolliseksi – ja sen kautta aidompi yhteys.
Käytännön vinkki
Sopikaa, että jos riidan tai erimielisyyden jälkeen kumpikaan ei vielä tiedä, missä meni pieleen, kirjoitatte kumpikin muutaman lauseen siitä, miltä tilanne tuntui. Vaihtakaa tekstit – ei vastatakseen, vaan ymmärtääkseen. Tämä voi auttaa virheen tunnistamista ilman kasvojen menetystä.