Onko sinusta tullut se, joka aina kysyy, ehdottaa, koskettaa, lähettää viestin tai aloittaa keskustelun? Kun kumppani ei tee aloitetta, olo voi muuttua yksipuoliseksi: kuin vetäisi koko suhdetta yksin eteenpäin. Se ei välttämättä tarkoita, ettei toinen välitä – mutta voi tuntua juuri siltä.
Mitä tarkoittaa, ettei kumppani tee aloitetta?
Kyse voi olla monesta eri tilanteesta:
- Toinen ei ehdota yhteistä tekemistä
- Ei aloita fyysistä tai seksuaalista läheisyyttä
- Ei aloita keskustelua tai kysy kuulumisia
- Ei tee aloitteita riitojen selvittämiseksi tai yhteyden korjaamiseksi
Kun aloite jää aina toiselle, voi ajan mittaan syntyä tunne: “Jos en minä liikuta tätä suhdetta, mikään ei liiku.”
Miksi aloite puuttuu?
- Passiivinen viestintämalli: Jotkut ovat oppineet odottamaan, että toinen hoitaa kontaktin – eivätkä ymmärrä sen kuormittavuutta.
- Pelko torjutuksi tulemisesta: Jos edellisistä aloitteista on jäänyt huono kokemus, voi tulla haluttomuutta yrittää uudelleen.
- Väsymys tai ylikuormitus: Arjen rasitus voi syödä halua ottaa ohjia tai tehdä aloitteita.
- Etääntyminen: Jos yhteys on jo haalistunut, aloitekyky voi kadota kokonaan.
- Tunteiden lamaantuminen: Jos toinen on oppinut olemaan tunteissaan hiljaa, hän ei ehkä osaa lähestyä omatoimisesti.
Miltä se tuntuu toisesta osapuolesta?
Toinen, joka tekee kaikki aloitteet, voi kokea:
- Riittämättömyyttä: “Eikö musta ole mitään iloa?”
- Turhautumista: “Miksi mä teen tämän kaiken yksin?”
- Hylätyksi tulemista: “Miksi sua ei kiinnosta enää mikään?”
Tämä voi johtaa etääntymiseen, katkeruuteen tai siihen, että lopulta ei enää jaksa yrittää.
Mitä ei kannata tehdä?
- Älä syytä laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä: Syyttely harvoin sytyttää aloitekykyä, ennemmin sammuttaa sen lopullisesti.
- Älä rankaise vetäytymällä itse: Vaikeneminen vaikenemisen vastaukseksi syventää kuilua.
- Älä jatka yksin vetämistä loputtomiin: Jaksaminen loppuu, jos kukaan ei vastaa ponnisteluihin.
Mitä voi tehdä rakentavasti?
- Nimeä ilmiö, älä syytä: “Olen huomannut, että usein minä teen aloitteet. Se saa mut tuntemaan itseni yksin vetäjäksi.”
- Kysy suoraan mutta lämpimästi: “Onko sulla jotain syytä, miksi et tee enää aloitteita?”
- Auta löytämään kevyitä aloitteita: Ehdota tapoja, jotka tuntuvat matalakynnyksisiltä – esimerkiksi pieni viesti, ehdotus yhteisestä kävelystä tai halaus aamulla.
- Keskustele, mitä aloite merkitsee: Toiselle se voi tarkoittaa isoja asioita, toiselle pieniä tekoja. Yhteinen ymmärrys auttaa.
Voiko tilanne muuttua?
Kyllä, jos siitä puhutaan. Aloite ei palaudu pakottamalla, mutta voi herätä, kun sitä ymmärretään. Joskus myös ulkopuolinen tuki voi auttaa purkamaan tottumuksia, jotka ovat hiljalleen tulleet näkyviksi vasta silloin, kun ne alkavat satuttaa.
Yhteenveto
“Kumppani ei tee aloitetta” kertoo usein väsymyksestä, jumiutuneesta dynamiikasta tai siitä, ettei toinen ymmärrä tekojensa merkitystä. Aloitteettomuus voi satuttaa, mutta se ei tarkoita toivottomuutta. Aito keskustelu voi palauttaa sen, mikä on hetkeksi unohtunut: että kumpikin haluaa tulla lähestytyksi – ja kohdatuksi.
Käytännön vinkki
Sopikaa viikottainen “aloitevuoro”, jossa toinen ehdottaa jotain yhteistä: elokuvailta, kahvihetki, retki tai keskusteluhetki. Kun molemmat tietävät olevansa vuorollaan aloittajia, vastuu ja kokemus kiinnostuksesta jakautuvat tasaisemmin.