Tilanne on tuttu monille pariskunnille: tulet kotiin, katsot parkkipaikkaa ja huomaat, että puolison auto on parkkeerattu niin lähelle, että omaan autoon pääseminen vaatii notkeutta ja sisäistä rauhaa. Tällaisessa hetkessä nousee helposti ärsytys – ja kenties jopa riidan siemen.
Miksi puolison pysäköinti voi ärsyttää erityisesti?
- Tilanne toistuu, vaikka siitä on jo puhuttu
- Kyse ei ole vain autosta – kyse on tavasta huomioida toisen tarpeet
- Auto on henkilökohtainen tila, ja sen "saarto" voi tuntua tunkeilevalta
Kannattaako asiasta sanoa heti?
Usein ärsytys syntyy pienistä asioista, mutta se voi kasvaa nopeasti suureksi. Jos tunnet olosi kuumenevaksi, odota hetki ennen kuin otat aiheen puheeksi. Hengitä, laske kolmeen – ja mieti, miten sanoisit saman rakentavasti.
Miten puhua puolison kanssa ilman syyttelyä?
- "Voisitko ens kerralla jättää vähän enemmän tilaa, niin pääsen helpommin ulos?"
- "Tiedän että parkkipaikka on ahdas, mutta mulle olisi iso apu jos mahtuisin kunnolla autoon."
Entä jos tämä on osa isompaa kuviota?
Jos pysäköinti liittyy laajempaan kokemukseen siitä, ettei toinen ota huomioon tai kuuntele, on hyvä pysähtyä siihen. Silloin kyse ei enää ole pelkästä parkkiraosta, vaan tunnepuolen kohtaamattomuudesta.
Voiko pysäköinnistä tulla yhteinen vitsi?
Jos tilanne ei ole akuutti tai arka, siitä voi kehittyä jopa yhteinen, humoristinen tapa muistuttaa toista: "Hei, jätit taas mulle vaan hengitystilaa – rakkaudella!" Pienellä lempeydellä asiat saattavat mennä paremmin jakeluun kuin tiukalla palautteella.