"Totuus sattuu" on sanonta, jota käytetään usein silloin, kun joku sanoo jotakin, joka osuu arkaan paikkaan. Mutta miksi totuus ylipäänsä sattuu? Miksi rehelliset sanat tai oivallukset voivat kirpaista enemmän kuin valhe? Tässä artikkelissa käsittelemme kivun ja totuuden yhteyttä – ja sitä, miten sen kanssa voi elää.
Miksi totuus satuttaa enemmän kuin valhe?
Valhe voi lohduttaa, mutta totuus pakottaa näkemään jotain, jota ei ole halunnut kohdata. Se voi olla ulkopuolelta tuleva havainto, tai oma, sisäinen oivallus, joka ei enää anna mahdollisuutta palata entiseen. Totuus satuttaa erityisesti silloin, kun se:
- osoittaa jotain, mitä olemme yrittäneet piilottaa
- vahvistaa pelkomme – "näinhän minä arvelinkin"
- romahduttaa tarinan, johon olemme uskoneet
- tuo näkyviin oman osuutemme ongelmassa
Millaisia totuuksia usein vältämme?
- "Hän ei rakasta minua enää."
- "En ole elänyt arvojeni mukaisesti."
- "Minä satutin jotakuta, vaikken halunnut."
- "Tämä elämä ei tunnu omaltani."
Tällaiset lauseet ovat raskaita juuri siksi, että ne muuttavat käsitystämme itsestämme, toisista tai koko elämästä. Ne ovat kuin kivi kengässä – aluksi pieni tunne, mutta jos ei pysähdy, alkaa sattua jokaisella askeleella.
Voiko totuus parantaa, vaikka se sattuu?
Usein kyllä. Kipu ei ole merkki siitä, että jokin olisi väärin – se voi olla merkki siitä, että jokin on vihdoin oikein. Se, että jokin asia tulee näkyväksi, voi mahdollistaa muutoksen, jota ei muuten voisi tapahtua.
Mitä totuuden jälkeen tapahtuu?
1. Reaktio
Totuuden kuuleminen tai oivaltaminen voi herättää vihaa, surua, puolustautumista tai lamaantumista. Tämä on täysin normaalia. Alkuvaiheessa totuus voi tuntua jopa väärältä – juuri siksi, että se on uusi ja tunkeutuu vanhaan malliin.
2. Sulattelu
Kun ensireaktio tasaantuu, alkaa pohdinta. Oliko siinä perää? Miksi se sattui? Mikä minussa vastusti sitä? Tämä vaihe voi kestää minuutteja tai kuukausia.
3. Sopeutuminen tai muutos
Totuus voi johtaa toimintaan: anteeksipyyntöön, suunnanmuutokseen, rajojen vetämiseen tai irti päästämiseen. Tai sitten se jää mieleen – kivuliaana mutta selventävänä muistutuksena.
Voiko totuutta sanoa niin, ettei se sattuisi?
Ehkä, mutta ei aina. Tapa, jolla totuus esitetään, vaikuttaa paljon: rauhallinen, empaattinen ja kunnioittava sävy auttaa vastaanottamista. Mutta joskus totuus sattuu vaikka sen kuiskaisi – ei sanojan, vaan sisällön vuoksi.
Totuus ihmissuhteissa – rakentava vai tuhoava voima?
Rehellisyys on useimmiten rakkauden muoto. Se tarkoittaa, että haluan kohdata sinut ja tulla kohdatuksi aidosti. Mutta rehellisyys ilman myötätuntoa voi muuttua julmuudeksi. Totuus ja lempeys eivät sulje toisiaan pois – parhaimmillaan ne kulkevat yhdessä.
Yhteenveto – totuus ei aina ole helppo, mutta se on rehellinen
- Totuus satuttaa, koska se riisuu suojat ja näyttää sen, mitä emme haluaisi nähdä
- Kivun kautta totuus voi kuitenkin avata uuden suunnan
- Rehellisyyttä kannattaa harjoitella myötätunnon kanssa – sekä itseä että muita kohtaan