On ilta. Lapset on saatu nukkumaan, astiat odottavat koneessa ja huoneessa on ensimmäistä kertaa hiljaista. Isä huokaisee ja miettii: nyt olisi hetki pelata. Mutta heti perään tulee ajatus: saako aikuinen pelata? Eikö pitäisi tehdä jotain järkevää? Onko peleihin uppoutuminen ajan haaskausta vai oman mielen huoltoa?
Isän pelihalu on enemmän kuin ajanvietettä
Pelaaminen ei ole vain naputtelua ruudulla – se voi olla isälle tapa:
- rentoutua kiireen ja vastuun keskellä
- kokea onnistumisia, joita arjessa ei aina näy
- saada oma tila ja hetki ilman vaatimuksia
- pysyä yhteydessä ystäviin, vaikka etänä
Missä menee peliharrastuksen ja velvollisuuksien raja?
Pelaaminen on ongelma vasta kun se:
- viekkaasti syrjäyttää perheen yhteisen ajan
- aiheuttaa ristiriitoja kumppanin tai lasten kanssa
- kuormittaa unta, palautumista tai muita tärkeitä asioita
Mutta jos isän pelaaminen mahtuu arkeen selkeillä pelisäännöillä, se ei ole ongelma – vaan osa tasapainoista aikuisuutta.
Miten järjestää peliaikaa ilman syyllisyyttä?
Avaimia onnistuneeseen pelaamiseen perheelliselle isälle:
- Aikatauluta pelit – sovi itsesi (ja kumppanin) kanssa milloin ja kuinka paljon
- Valitse hetki viisaasti – pelaa kun lapset nukkuvat tai oma hetki on muuten mahdollinen
- Ole läsnä ensin – kun perheen perustarpeet on hoidettu, pelikaanit voivat nousta siivilleen
- Puhu avoimesti – "mulle tää pelihetki on kuin sauna, se nollaa päivän"
Lapset ja isän pelaaminen – uhka vai mahdollisuus?
Lapsille voi olla tärkeä kokemus nähdä isänsä keskittyneenä ja innostuneena jostain. Vielä parempaa on, jos pelaaminen voidaan jakaa:
- Isä pelaa välillä yhdessä lapsen kanssa (ikä ja pelisisältö huomioiden)
- Peleistä voidaan jutella – mitä isä pelaa, mitä siitä oppii
- Isä voi näyttää myös pelillistä vastuullisuutta: "Nyt lopetan, koska lupasin."
Näin lapset oppivat, että pelaaminen on harrastus, ei pakkomielle – ja että aikuisellakin on oikeus omaan aikaan.
Mitä jos pelaaminen karkaa käsistä?
Jos huomaat näitä merkkejä, pysähdy hetkeksi:
- Pelit alkavat korvata perheen kanssa vietetyn ajan jatkuvasti
- Kumppani tai lapsi ilmaisee pettymystä tai huomiovajetta
- Et saa lopetettua peliä, vaikka oli tarkoitus mennä nukkumaan
Ratkaisu ei ole pelaamisen lopettaminen, vaan sen rajaaminen selkeästi. Aikuisellekin sopii ruutuaikaraja.
Yhteenveto – isä saa pelata
- Pelaaminen voi olla isälle tärkeä palautumisen ja ilon lähde
- Arjen ja pelaamisen yhteensovittaminen onnistuu avoimuudella ja suunnittelulla
- Lapsillekin voi opettaa tervettä suhtautumista pelaamiseen isän kautta
- Kun pelaaminen pysyy hallinnassa, se rikastuttaa – ei vie pois