Voiko mansikalla olla ilme?
Mansikka on yksi niistä harvoista marjoista, joka herättää tunteita ennen kuin se edes päätyy suuhun. Se tuoksuu, se houkuttelee, se punastelee kypsyyttään – ja joskus, ihan kuin se katsoisi sinua. Pienen vihreän hatun alta kurkistaa pyöreä, mehukas olemus. Ja silti… on kuin siinä olisi jotain enemmän. Katse. Ihaileva, lämmin, hiljainen toteamus: "Syö minut, mutta muista – minä olen ainutlaatuinen."
Onko väärin syödä jotain niin kaunista?
Mansikka saattaa näyttää juuri täydelliseltä. Se on punainen, täyteläinen, pehmeän kiiltävä – kuin luonnon taideteos. Jotkut ihmiset saattavat hetken epäröidä. "Tekeekö pahaa syödä näin täydellinen mansikka? Entä jos se onkin liian kaunis tuhoutumaan hampaiden välissä?"
Voiko mansikalla olla tunteita?
Tässä mennään jo filosofian ja mielikuvituksen puolelle. Jos mansikka katsoo ihailevasti – tai siltä ainakin tuntuu – se ei tarkoita, että se kokisi maailmaa kuten me. Mutta ihmismieli on luova. Me näemme hymyjä pilvissä, sydämiä kivissä ja ilmeitä mansikoissa. Se kertoo enemmän meistä kuin mansikasta.
Ehkä mansikan katse kuvastaa omaa mielentilaasi. Kenties olet herkässä tai rakastuneessa vaiheessa. Ehkä olet vain todella nälkäinen. Tai sitten vain arvostat sitä, että luonto on onnistunut näin hyvin pienen punaisen marjan muotoilussa.
Mitä mansikka viestii katseellaan?
Jos leikitellään ajatuksella, että mansikka todella katsoo sinua – mitä se haluaa sanoa? Ehkä:
- "Muista, että hetket ovat katoavaisia – syö nyt, älä odota."
- "Olen nähnyt pellon, auringon ja sateen – nyt on minun aikani loistaa lautasellasi."
- "Sinäkin olet ainutlaatuinen. Syödään toisiamme ihaillen."
Voiko tällainen ajattelu estää syömistä?
Voi. Ihminen saattaa joskus kehittää niin paljon tunnetta ruoan ympärille, että syöminen vaikeutuu. Esimerkiksi joillain kasvissyöjillä sama ajatus eläimen katseesta voi estää kokonaan lihansyönnin. Mansikan tapauksessa tämä ei ole ehkä vakavaa – mutta se voi muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää on kunnioittaa ruokaa.
Syömisen ei tarvitse olla mekaaninen toimenpide. Se voi olla hetki, jossa pysähdymme. Ehkä juuri siksi mansikka tuntuu katsovan ihailevasti – koska se on viimeinen hetki ennen nautintoa. Marja ja ihminen kohtaavat. Sitten kaikki katoaa suuhun ja jää vain maku, muisto ja ehkä pieni kaipaus.
Lopuksi
Mansikka on ehkä katsonut sinua. Tai sitten se on vain mansikka. Mutta jos se sai sinut hymyilemään, pysähtymään tai miettimään, on se tehnyt tehtävänsä. Se on muistuttanut, että ruoka ei ole vain polttoainetta – se on osa kokemusta, hetkeä, tarinaa. Ja joskus mansikka voi olla myös katse.