Mansikat ei rakasta – kun kesän makeus ei enää kosketa

Joskus mansikat eivät maistu rakkaudelta, vaikka niiden pitäisi. Tämä kirjoitus pohtii, miksi kesän ilo ei aina tunnu omalta – ja mitä se kertoo meistä itsestämme.

Mansikat ovat monelle kesän symboli. Ne edustavat aurinkoa, makeutta, keveyttä ja hetkiä, joita tekee mieli tallettaa muistoiksi asti. Mutta entä jos tänä kesänä ne eivät maistu samalta kuin ennen? Entä jos mansikat eivät tunnu rakastavan takaisin – eivät maullaan, eivät olemuksellaan, eivät edes ajatuksellaan?

Voiko mansikka olla välinpitämätön?

Tietenkään mansikka ei voi rakastaa. Se ei myöskään voi olla kylmä, haalea tai välttelevä. Silti jokin sen olemuksessa koskettaa – tai jää koskettamatta. Ja silloin kun maku ei herätä mitään, kun makeus ei tunnu missään, saattaa syntyä tunne, että mansikka ei rakasta.

Kyse ei ole mansikasta: Kyse on siitä, mitä siihen liitämme. Kun odotamme jotain suurta ja saammekin vain marjan, pettymys ei kohdistu hedelmään vaan odotukseen.

Miksi joskus ei tunnu miltään?

Ehkä olet väsynyt. Ehkä kevät oli raskas, tai elämä ei juuri nyt tarjoa niitä asioita, joita kaipaat. Mansikan maku on sama, mutta sinun kielesi on toisenlainen. Se ei enää tunnista makeutta iloksi tai pehmeyttä lempeydeksi.

Ehkä rakkaus, jota mansikassa olet ennen maistanut, ei tänä vuonna ole siellä siksi, että sinä et ole auki sen vastaanottamiselle. Ehkä et edes huomaa, milloin aloit sulkeutua.

Mitä mansikka meille edustaa?

Mansikka ei ole pelkkä marja. Se on hetki auringossa, se on lapsuus, se on joku jonka kanssa jaoit litran torilta silloin, kun kaikki oli kevyttä. Joskus se on rakkaus, joskus se on sen kaipuu. Ja joskus se muistuttaa siitä, miten vähän olemme nykyään läsnä silloinkin, kun maku on suussa.

Varo odotuksia: Ne voivat saada meidät pettyneiksi silloinkin, kun kaikki on hyvin. Kun odottaa, että mansikka pelastaa päivän, pettymys on todennäköinen – marja ei ole vastuussa meidän mielialastamme.

Voiko mansikka rakastaa?

Ei voi – mutta me voimme. Me voimme maistaa sitä niin, että pysähdymme. Että katsomme sen pintaa, sen pehmeitä siemeniä, sen vaivalla kypsynyttä punaista. Voimme antaa sille hetken, jonka se ansaitsee. Voimme huomata, että ehkä se ei ole tänä vuonna makeimmillaan, mutta se on silti tässä – tarjolla, avoinna, valmis otettavaksi vastaan.

Lopuksi

Ehkä tänä kesänä mansikat eivät maistu rakkaudelta. Ehkä elämä on karvasta, eikä makeus tunnu sopivan siihen maisemaan. Mutta mansikat eivät ole vastuussa siitä. Me olemme.

"Joskus mansikat eivät ole muuttuneet. Me olemme. Ja silti ne antavat meille mahdollisuuden aloittaa uudestaan – yksi marja kerrallaan."

Käytännön vinkki

Osta pieni rasia mansikoita ja syö ne ilman puhelinta, ilman kiirettä, ilman vertaamista. Syö ne kuin ne olisivat ensimmäiset. Ja katso, mitä tapahtuu.

Ongelman esiintyminen viimeisen vuorokauden aikana

Kävijäkaavio

Vilkaise myös nämä mansikat-ongelmat

Muita “ei rakasta” -ongelmia